Leipä on suomalaisessa arjessa vähän kuin itsestäänselvyys. Se on siinä aamulla, se on siinä välipalalla, päivällisillä ja illallisilla ja usein vielä illallakin.
Meidän perheessä leipää on syöty aina aika huolettomasti. Se on ollut helppo ratkaisu: nopea, tuttu ja hyvä valinta joka käänteessä. Ja pitkään ajattelinkin, että sehän on nimenomaan fiksu valinta – kuitua, vatsaystävällistä ja parempi kuin moni muu vaihtoehto.
Mutta jossain kohtaa aloin huomata tässä aikuisen arjessa, että tämä ei ehkä ole koko totuus.
Leipä ja kuitu – hyvä vai harha?
On totta, että täysjyväleipä voi olla hyvä kuidun lähde. Kuidulla on iso rooli painonhallinnassa:
- se lisää kylläisyyttä
- tasaa verensokeria
- tukee suoliston toimintaa
Mutta käytännössä arki ei aina mene niin kuin teoriassa.
Nuorempana muistan selvästi kokeneeni, että riittää kun vaihdan vaalean leivän tummaan – ja paino reagoi nopeasti. Se oli helppo “korjausliike”, eikä tarvinnut miettiä, paljonko leipää söi.
Yli 35-vuotiaana joku alkoi tökkiä, eikä sama ole enää tuntunut toimivan.
Mikä muuttui?
Kukapa tietää? Ehkä aineenvaihdunta, ehkä arjen kulutus. Yksi asia on kuitenkin tullut selväksi viime vuosina: Leipä on yllättävän salakavala kaveri painonhallinnassa. Sitä tulee syötyä helposti enemmän kuin ajattelee syövänsä, ja enemmän kuin olisi suositeltavaa.
Leipä on niin helppoa ruokaa. Se ei vaadi valmistelua. Se ei tunnu “raskaalta”.
Ja ehkä juuri siksi tuntuukin, ettei yksi leipäviipale koskaan täysin riitä, toinen menee huomaamatta ja kolmaskin on vielä ihan perusteltua, jos on nälkä. Ja yhtäkkiä olet syönyt kalorien mukaan määrän, joka vastaa jo kunnollista ateriaa.
Entä se kuitu ja piilosokeri?
Leipää pidetään usein hyvänä kuidun lähteenä, mutta kaikki leivät eivät ole sitä. “Monivilja” ei aina tarkoita täysjyvää. Ja monessa leivässä on myös makua tuomassa siirappia, sokeria ja maltaita. Jos leipää kertyy päivän aikana useampi pala, sillä on merkitystä. Ja jos kuitua tulee pääosin leivästä, mutta samalla kaloreita kertyy huomaamatta paljon, kokonaisuus voi kääntyä itseään vastaan.
Voiko leipä silti kuulua painonhallintaan?
Voi – ja kuuluu monella. En itse ajattele, että leipä pitäisi jättää pois. Mutta oma suhtautuminen siihen on muuttunut aika paljon.
Nykyään ajattelen enemmän näin:
- valitsen oikeasti täysjyväisen vaihtoehdon, esim. Fazer Real
- syön mieluummin vähemmän, mutta tietoisemmin
- leipä ei ole yksinään mikään ateria, mukana on oltava proteiinia
- en ajattele leipää “automaattisena lisänä” joka aterialla
Onko leipä paras kuidun lähde?
Rehellisesti sanottuna ei taida olla, ainakaan vanhemmiten! Kun olen alkanut kiinnittää tähän huomiota, olen oivaltanut, että kuitua saa paljon “helpommin” muualtakin, aidommasta ravinnosta:
- kasviksista
- marjoista
- hedelmistä
- kaurasta
- pavuista ja linsseistä
Ja usein niin, että olo pysyy pidempään kylläisenä.
Leipä ei ole huono valinta, mutta kannattaa valita leipänsä ajatuksella
Painonhallinta ei yleensä kaadu isoihin virheisiin, vaan niihin pieniin, toistuviin valintoihin. Ja ainakin omassa arjessani leipä on ollut yksi niistä kohdista, jossa pienikin muutos on alkanut tuntua.
Olisi mukavia myös sellaiset laskelmat, millainen määrä vaikkapa marjoja, jotain hedelmää tai kasvista vastaa vaikkapa sitä yhtä Real-viipaletta. Itsellä on ainakin jotenkin sellainen käsitys, että kasviksia saa aika ison määrän puputtaa, jos haluaa korvata viljan kuidun lähteenä.
Loistava kysymys, otetaan tavoitteeksi löytää vastaus! Itsellä tuo kuidun tarpeen arviointi on mennyt toistaiseksi vähän mututuntumalla, eli jos vatsa on voinut hyvin niin olen ajatellut että kuitukin riittää, vaikka leipä olisi puuttunut päivistä.