Aamu alkaa usein hyvin. Syöt järkevästi, ehkä jopa suunnittelet vähän etukäteen. Lounas menee fiksusti, välipala pitää nälän loitolla ja illallinenkin on ihan tasapainoinen. Sellainen fiilis, että “tänään meni hyvin”.
Sitten tulee ilta.
Lapset on saatu nukkumaan (tai ainakin rauhoittumaan), koti hiljenee ja vihdoin on hetki itselle. Se hetki, jota on ehkä odottanut koko päivän. Ja siihen hetkeen kuuluu niin helposti jotain pientä syötävää. Vähän jotain hyvää. Palkinto päivästä.
Ja usein se “vähän” ei jää ihan vähään.
Yhtäkkiä huomaat seisovasi keittiössä, kaapin ovi auki, ottavasi vielä yhden. Ja vielä yhden. Et välttämättä edes ole kunnolla nälkäinen – enemmänkin väsynyt ja ehkä vähän kuormittunut. Tai kaipaat vain jotain pientä hyvää siihen hetkeen.
Inhimillistä, mutta samalla tämä voi olla se kohta, joka vie koko päivän hyvän suunnan toiseen suuntaan ja onnistumiselta ikään kuin maton alta.
Ei yksi iltapala tai herkku ole tietenkään ”laissa kielletty”. Mutta iltanapostelu harvoin on tietoinen valinta. Se tapahtuu vähän huomaamatta. Ja usein silloin syö enemmän kuin ajatteli.
Päivän aikana keho ja mieli on vielä hereillä. Teet valintoja, ajattelet mitä syöt. Illalla taas päätöksenteko väsyy. Itsekuri on jo käytetty päivän muihin asioihin ja silloin mennään enemmän fiiliksellä.
Ja ilta on juuri se hetki, jolloin haetaan lohtua, rentoutta tai palkintoa. Monelle iltanapostelu ei ole oikeasti nälkää, vaan ikään kuin tapa hengähtää. Ja siksi se on niin sitkeässä.
Jos tätä yrittää ratkaista pelkällä “nyt lopetan iltasyömisen” -päätöksellä, se harvoin toimii pitkään. Koska silloin jää puuttumaan se, mitä iltanapostelu oikeasti antoi: tauko, oma hetki, pieni ilo.
Ehkä parempi kysymys ei olekaan “miten lopetan iltanapostelun”, vaan mitä minä oikeasti tarvitsen iltaisin? Kun tämän tunnistaa, voi alkaa rakentaa iltaan jotain muuta tilalle. Ehkä terveellisempää naposteltavaa, tai muuta tekemistä? Askel kerrallaan.
Lopulta kyse ei ole yhdestä illasta, vaan siitä, että arki saisi tuntua vähän kevyemmältä aina iltaisin.
Olen myös huomannut itse yhden jutun.
Kun iltanapostelu jää pois, ei täydellisesti, mutta suurimmaksi osaksi – niin muutamassa päivässä tapahtuu jotain. Olo kevenee. Vatsa tuntuu litteämmältä aamuisin. Sellainen “turvotus” häviää yllättävän nopeasti. Ja se on jännä, miten nopeasti sen huomaa.
Ehkä kyse ei ole pelkästään kaloreista, vaan myös siitä, että keho saa rauhassa levätä yön yli ilman jatkuvaa sulattelua.
En tiedä tarkkaa syytä miksi iltoihin huomion kiinnittäminen toimii, mutta tiedän miltä se tuntuu. Ja siksi ilta on itselleni se hetki, johon yritän kiinnittää lempeästi eniten huomiota.
